Psykoterapeuttinen työnohjaus tarkoittaa syvemmälle työntekijän tunteisiin, itsetuntoon, minäkokemukseen ja motivaatiotekijöihin menevää ohjaussuhdetta. Siinä yksi näkökulma luonnollisesti on ulkoinen maailma eli se organisaatio ja työpaikka, jossa toimitaan ja sen asettamat tavoitteet ja reunaehdot, mutta niitä huomioidaan myös työntekijän oman minuuden perspektiivistä, mitkä ovat hänen tunteet, toiveet, pelot ja motivaation tila. Tällaisessa psykoterapeuttisesti orientoituneessa työnohjauksessa voidaan työntekijää nostattaa suhteessa yhteisöön ja kohentaa hänen mahdollisuuksiaan olla apuna yhteisön tavoitteiden suunnassa. Työntekijän tunteet on kohdattava, jaettava ja käsiteltävä ja edellä kuvattu syvennetty kehityskeskustelu voisi johtaa tässä puheena olevaan psykoterapeuttiseen työnohjausasetelmaan, jossa työntekijää autetaan nousemaan ja kohottautumaan työyhteisön vaatimusten suuntaan niin että hän voimaantuu ja motivoituu sisäisestä kokemuksestaan käsin. Tämä lähtökohta on paras työntekijälle ja myös työnantajalle. Psykoterapeuttista työnohjausta käsitteenä ei liene aiemmin sovellettu ja tämäkin on uutta ja nyt siis työyhteisöjen käytettävissä. Tyytyväinen, tasapainoinen ja tunteensa käsitellyt työntekijä antaa aina itsestään enemmän yhteisön eteen ja tällaisilla prosesseilla kalliita ja melko pakonomaisia, myöhemmin mahdollisesti aktivoituvia työterveyshuoltomenoja voidaan ennaltaehkäistä. Inhimillisestikin se olisi parempi asetelma, koska työntekijä ei silloin ehdi välttämättä polttaa itseään loppuun tai jotenkin vaipua epätoivoon työtilanteensa kanssa.
