Koulutuspäivässä perehdytään oppilashuoltolain edellyttämään yhteisöllisen oppilashuollon määritelmään, sisältöihin ja työkäytäntöihin, jotka luonnollisesti tällä hetkellä vaihtelevat hyvin paljon eri paikkojen ja toimijoiden välillä. Yhteisöllisen oppilashuollon määritelmät ja käytännöt ovat siten melko erilaisia. Erilaisilla lähestymistavoilla on varmaankin omat hyvät ja toisaalta kehitettävät puolensa. Allekirjoittaneen ajattelutapa lähtee yksilöllisen oppilashuollon suhteen vuorovaikutuksesta opettajan ja lapsen välillä, lapsen sisäisen maailman ymmärtämisestä eli tunnepitoisen oireilun huomioimisesta ja niistä tukitoimista, joita tässä perspektiivissä yksilöllisessä oppilashuollossa voidaan soveltaa. Luontevalla tavalla yhteisöllinen oppilashuolto on laajennus tästä ja ajattelutapa liittyy lapsen tunne-elämään, sen vaikutukseen opettajaan ja tähän opettaja-lapsi-dynamiikan ymmärtämispyrkimykseen, kollegiaalisen, yhteisöllisen ja lopulta verkostoajattelun kautta.
Koulutuspäivässä perehdytään tärkeisiin perusperiaatteisiin, käydään läpi tärkeitä käsitteitä ja psykologista teoriaa, jonka pohjalta opettajat saavat käsitystä ja työkaluja yhteisöllisen oppilashuollon lähestymisessä ja haltuunotossa. Yhteisöllisyys ei siis ole tämän ajattelun mukaan pelkkää konkreettista yhteistyötä, vaan syvempää toinen toisensa ymmärtämistä ja tukemista ja sitä kautta tuen tarpeessa olevan oppilaan syvän ymmärtämisen kautta syntyvää auttamista. Yksilöllisellä puolella ymmärtämisen metodeina voivat olla testit, mutta olen suositellut myös omien vastatunteiden ja oman itsen tutkimista kun oppilasta pyritään ymmärtämään. Yhteisöllisessä koulutuksessani tämä siis laajennetaan suurempaan määrään asian ympärillä olevia ammattilaisia ja tämä pyritään ulottamaan aina koulun ulkopuoliseen verkostoon asti, kuten sosiaalitoimeen, perheneuvoloihin tai lastenpsykiatriaan. Taustalla on se välttämättömyys, että koulutasolla pitää jatkossa hoitaa yhä suurempi osa oireilijoista ja avun tarpeessa olevista lapsista ja tämän takia yhdessä tekeminen ja kollegiaalisuus korostuvat. Allekirjoittaneella on tästä selviä havaintoja, että tällainen lähestymistapa ja ajattelu todella auttavat opettajia jaksamaan, näkemään problematiikan monista näkökulmista ja myös oman itsen osana sitä kuormaa, minkä keskittymättömän oppilaan kanssa toiminen voi tuottaa.
Koulutus soveltuu niin päivähoidon, esiopetuksen, perusopetuksen ala- ja yläkoulun kuin myös lukion opettajille ja muille ammattilaisille. Ikä tai opetuksellinen sisältö suhteessa oppilaisiin ei ole oleellista, kaikkia yhdistävänä tekijänä on opettajalla oman itsen tutkiminen, toisilta vaikutteiden ja avun saaminen ja vastaavasti sen antaminen vastavuoroisesti muille. Tällä lähestymistavalla saadaan paljon aikaan varsinkin jos koulutuspäivää täydennetään tapauskohtaisilla konsultaatioilla tai työnohjauksilla, mikä olisi erittäin suositeltavaa.
Allekirjoittanut on kouluttanut viimeisen kuuden vuoden aikana valtakunnallisesti opettajia psyykkisesti oireilevan lapsen kohtaamisessa, jossa analysoidaan opettaja-lapsisuhdetta, opettajan suhdetta vanhempiin, kollegoihin ja verkostoihin. Ja kaiken ytimessä ovat ne tunnetekijät, jotka pitäisi työstää ja ottaa haltuun, jotta oppilas rauhoittuisi ja pystyisi keskittymään ja toimimaan oppilaan roolissa. Yhteisöllisessä koulutuksessa aikuisten vuorovaikutusta korostetaan tämän työn voimana ja viitekehyksenä.
On myös erittäin tärkeätä huomata, että tässä esitetty yhteisöllinen tapa auttaa oppilasta auttaa samalla myös yhteisöä, koska sen kautta tunteita ja kokemuksia jaetaan. Se lisää yhteisön työkykyä oheistuotteena, se vahvistaa yhteisyyttä, se poistaa projektioita, vääriä mielikuvia toinen toisesta, joita aina yhteisöissä on ja se sitä auttaa yhteisöä jaksamaan, samalla kun pyritään auttamaan oppilasta.
Toivon, että asiasta kiinnostuneet tahot ottaisivat allekirjoittaneeseen yhteyttä kysyäkseen lisää, keskustellakseen ja tuodakseen esille omia näkökulmiaan, jotta mahdollisuuksien mukaan voin koulutuskokonaisuuttani vielä täydentää toiveiden mukaisesti. Haluan painottaa, että tietty kunta voi korostaa sektoroidumpia toiveita yhteisöllisyyteen liittyen kun pohdimme mahdollista yhteistä koulutuspäivää. Huomionarvoista on myös se, että pienemmät kunnat, jotka sijaitsevat kohtalaisen lähellä toisiaan, voivat tilata koulutuksen yhteistyönä, jolloin kustannukset jakaantuvat. Ja vastaavasti samassa kunnassa eri hallintokunnat, kuten sivistystoimi ja sosiaalitoimi, voivat omalta osaltaan osallistua koulutuksen kustannuksiin siltä osin kuin sen hallintokunnan työntekijöitä on mukana. Tässä koulutuksessa yhteisöllisyydellä siis tarkoitetaan myös koulujen ulkopuolisia verkostoja, jotka voivat olla tärkeässä roolissa yhteisen ymmärryksen etsimiseksi ja löytämiseksi lapsen hyväksi.
Koulutuspäivän kesto on klo 9-16 eli seitsemän tuntia ja sen hinta on 1300 euroa. Mahdolliset matkakustannukset ja majoittumiset tulevat luonnollisesti tämän hinnan lisäksi. Toivon, että tämä tavoite ja pyrkimys yhteisöllisyyden ymmärtämisestä herättäisi kiinnostusta ja tulisi mahdollisimman laajasti käyttöön eri puolilla. Siksi toivon avointa keskustelua, tarkentavia toiveita ja kysymyksiä. Yhdessä asiaa työstäen pääsemme eteenpäin ja samalla lain henki vahvistuu yhteisöllisen oppilashuollon osalta merkittävästi. Tämä on sellaista kehitystyötä, jota oireilevien lasten tutkimus- ja hoitoyksiköt toivovat peruskuntiin, perustasolle ja vastaavasti valtionhallinnossa ollaan erikoissairaanhoidon volyymia mieluummin vähentämässä kuin lisäämässä, mikä edelleen asettaa paineita perustasolle. Tämän koulutuksen avulla pystymme yhdessä ymmärtämään oireilevien lasten sisäistä dynamiikkaa ja sitä tunnevaikutusta, mikä tällä on ympäröiviin ammattilaisiin, vanhempiin ja kaikkiin niihin toimijoihin, jotka mukana ovat. Tämä tunne täytyy ymmärtää, ottaa haltuun ja kääntää yhdessä lapsen auttamiseksi. Siihen tällä koulutuksella pyritään.
Risto Lappeteläinen
psykologi, psykoterapeutti
Kauppakatu 34 A 12
87100 KAJAANI
Puhelin 0400681555
risto.lappetelainen@pp.inet.fi